asuttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asuttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. kansoittaa ja saattaa asutuksi asettumalla itse tai lähettämällä muita asukkaiksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑsut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: a‧sut‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

asuttaminen, asutus

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • asuttaa Kielitoimiston sanakirjassa