anarkia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anarkia (12)[1]

  1. (poliittinen ideologia) anarkismin mukainen aate ja yhteiskunta, jossa ei ole valtiota ja jossa vallan on aina perusteltava itsensä
    Anarkistit pyrkivät anarkiaan eli horisontaaliseen sopimusyhteiskuntaan, jossa ei olisi vertikaalisia valtarakenteita.
  2. (yleisessä kielenkäytössä) epäjärjestys, sekasorto, kaaos, laittomuuden tila
    Hallituksen kaaduttua maa ajautui täyteen anarkiaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnɑrˌkiɑ/
  • tavutus: a‧nar‧ki‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anarkia anarkiat
genetiivi anarkian anarkioiden
anarkioitten
(anarkiain)
partitiivi anarkiaa anarkioita
akkusatiivi anarkia;
anarkian
anarkiat
sisäpaikallissijat
inessiivi anarkiassa anarkioissa
elatiivi anarkiasta anarkioista
illatiivi anarkiaan anarkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anarkialla anarkioilla
ablatiivi anarkialta anarkioilta
allatiivi anarkialle anarkioille
muut sijamuodot
essiivi anarkiana anarkioina
translatiivi anarkiaksi anarkioiksi
abessiivi anarkiatta anarkioitta
instruktiivi anarkioin
komitatiivi anarkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anarkia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta anarki < muinaiskreikan sanasta ἀναρχία (anarkhíā)[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • anarkia Kielitoimiston sanakirjassa

Ido[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

anarkia

  1. anarkinen

Substantiivi[muokkaa]

anarkia

  1. anarkia

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.