hurri

Katso myös: Hurri

Suomi

Substantiivi

hurri (5)

1. (halventava) vanha suomenruotsalaisista käytetty kutsumanimi, joskus kielteisessä mielessä
2. (historia) muinaisessa Mesopotamiassa elänyt kansa; heidän kielensä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhurːi/, [ˈhurːi]

• tavutus: hur‧ri

Etymologia

Nykykäsityksen mukaan sana kuvaa ruotsinkielisen puhetta silloin, kun suomenkielinen ei ymmärrä häntä, ja se tulee mahdollisesti sanonnoista ”hur, huru” (”kuinka”, ”miten”) ja ”hör du”, (murteellisesti) hörru (”kuules”, ”kuuletko”). (Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.)

Vanha, nykyään hylätty käsitys on että sana oli alun perin suden kiertoilmaus (vrt. samaa tarkoittava hurtta) ja muuttui siitä tarkoittamaan erilaisia karvaisia eläimiä (koiraa, vuohta) ja partaisia ja pitkätukkaisia ja kulkumiehiä ja (ruotsinkielisiä) kulkukauppiaita. Tästä olisi seurannut merkitys levoton nuorimies, yöjalassa kulkija, ja sittemmin kosija. (R. E. Nirvi, Petojen nimitykset kosinta- ja hääsanastossa, 1982) [1]

Käännökset

2. historiallinen kansa ja kieli

englanti: Hurrian

galego: hurrita

Liittyvät sanat

Synonyymit

• rantaspede

Johdokset

• adjektiivit: hurrilainen

Aiheesta muualla

• hurri Kielitoimiston sanakirjassa