kuvio

Mandelbrotin joukon muodostama kuvio

Suomi

Substantiivi

kuvio (3)

1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
2. ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
3. kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
4. jokin vakioitu ja toistuva liikerata
5. (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
6. puhetaidollinen koukero
7. (kuvaannollisesti, monikossa) ihmiset tiettyine tapoineen, piirit

   olla mukana kuvioissa

   Kuviot ovat täällä muuttuneet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuʋio/
• tavutus: ku‧vi‧o

Etymologia

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon

englanti: (toistuva) pattern, (hahmon muodostava) figure espanja: patrón m. ruotsi: figur saksa: Figur f.

turkki: desen ukraina: фігура f., візерунок m., узор m. venäjä: фигура, узор viro: kujund, muster, figuur

Liittyvät sanat

• kaavio
• segmentti

Johdokset

• adjektiivit: kuvioinen, kuviollinen
• verbit: kuvioida

Yhdyssanat

avaruuskuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio

Aiheesta muualla

• kuvio Kielitoimiston sanakirjassa
• kuvio Tieteen termipankissa