Versioiden väliset erot sivulla ”esine”

Wikisanakirjasta
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
HydrizBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: eo:esine
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 43: Rivi 43:
*{{muualla-ks}}
*{{muualla-ks}}
*{{muualla-ttp|na=Nimitys}}
*{{muualla-ttp|na=Nimitys}}

==Viro==
===Adjektiivi===
{{adjektiivi|et|es|ine}} (''gen'' '''esise''', ''part'' '''esist''')
# [[etinen]], jonkin [[edessä]] tai edustalla oleva
===Substantiivi===
{{substantiivi|et|es|ine}} (''gen'' '''esise''', ''part'' '''esist''')
# (''usein yhdyssanojen jälkiosana'') [[edusta]]
# {{yhteys|murre|k=et}} [[eteinen]]

====Liittyvät sanat====
=====Synonyymit=====
* (eteinen) [[esik]]

=====Yhdyssanat=====
{{yhdyssanat|et|ahjuesine|jaamaesine|koldeesine|läveesine|majaesine|pliidiesine|trepiesine|ukseesine|ninaesine|rinnaesine|otsaesine|}}


==Viitteet==
==Viitteet==

Versio 10. toukokuuta 2017 kello 13.20

Suomi

Substantiivi

(monikko esineet)
  1. ihmisen valmistama, käsin kosketeltava asia; tavara

Ääntäminen

  • IPA: [ˈe̞sine̞ˣ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esine esineet
genetiivi esineen esineiden
esineitten
partitiivi esinettä esineitä
akkusatiivi esine;
esineen
esineet
sisäpaikallissijat
inessiivi esineessä esineissä
elatiivi esineestä esineistä
illatiivi esineeseen esineisiin
esineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esineellä esineillä
ablatiivi esineeltä esineiltä
allatiivi esineelle esineille
muut sijamuodot
essiivi esineenä esineinä
translatiivi esineeksi esineiksi
abessiivi esineettä esineittä
instruktiivi esinein
komitatiivi esineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo esinee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
esinet-

Etymologia

Volmari Kilpinen sepitti tämän oppitekoisen uudissanan 1842 käyttäen lähtökohtanaan ikivanhaa esi-sanaa.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

paljousesineet, taide-esine, valmisesine

Aiheesta muualla

  • esine Kielitoimiston sanakirjassa
  • esine Tieteen termipankissa

Viro

Adjektiivi

es (gen esise, part esist)

  1. etinen, jonkin edessä tai edustalla oleva

Substantiivi

es (gen esise, part esist)

  1. (usein yhdyssanojen jälkiosana) edusta
  2. (murteellinen) eteinen

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

Viitteet

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 132. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.