Versioiden väliset erot sivulla ”juoni”

Wikisanakirjasta
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
HunsBot (keskustelu | muokkaukset)
→‎Suomi: +Aiheesta muualla: Kielitoimiston sanakirja
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:

==Suomi==
==Suomi==
===Adjektiivi===
===Adjektiivi===
Rivi 71: Rivi 70:
[[mg:juoni]]
[[mg:juoni]]
[[ru:juoni]]
[[ru:juoni]]
[[tr:juoni]]
[[chr:juoni]]
[[chr:juoni]]

Versio 10. tammikuuta 2017 kello 10.01

Suomi

Adjektiivi

juoni

  1. (arkikieltä) sellainen, joka juonii, juonikas, ovela
    Viljami on tosi juoni tyyppi.

Käännökset

Aiheesta muualla

  • juoni Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

  1. metku, ovela suunnitelma, jonkun puijaamiseksi
  2. suunnitelma rikoksen tekemiseksi ja siitä hyötymiseksi
  3. kirjan, elokuvan tai muun kaunokirjallisen teoksen tarinan kulku; toiminnan kulku, tapahtumien kulku; keskustelun looginen eteneminen
  4. (geologia) kallioperässä olleen raon täytteenä oleva laattamainen muodostuma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juoni juonet
genetiivi juonen juonten
juonien
partitiivi juonta juonia
akkusatiivi juoni;
juonen
juonet
sisäpaikallissijat
inessiivi juonessa juonissa
elatiivi juonesta juonista
illatiivi juoneen juoniin
ulkopaikallissijat
adessiivi juonella juonilla
ablatiivi juonelta juonilta
allatiivi juonelle juonille
muut sijamuodot
essiivi juonena juonina
translatiivi juoneksi juoniksi
abessiivi juonetta juonitta
instruktiivi juonin
komitatiivi juonine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo juone-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
juon-

Etymologia

alkuaan merkinnyt 'uraa, viivaa' sitten 'tapaa, paha tapaa'[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset

Aiheesta muualla

  • juoni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. 347