ero

Katso myös: erő

Suomi

Substantiivi

1. se, miten jokin poikkeaa toisesta

   Minusta niillä ei ole mitään eroa.

   Sukupuolten välillä on monia eroja.

2. erilleen lähtö

   En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.

3. ihmissuhteen päättyminen, avioero

   Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.

4. viran tai aseman jättäminen
5. (matematiikka) erotus

   Mitta-arvojen ero oli suuri.

Ääntäminen

• IPA: [ˈe̞ro̞]

Käännökset

1. se, miten jokin poikkeaa toisesta

englanti: difference italia: differenza f. ranska: différence f. ruotsi: skillnad

saksa: Unterschied tanska: forskel venäjä: различие, расхождение, отличие vepsä: ero

2. erilleen lähteminen

englanti: separation italia: separazione f.

ranska: séparation f. saksa: Abschied

3. ihmissuhteen päättyminen

englanti: divorce, separation ranska: séparation f., divorce m.

venäjä: развод

4. virasta, asemasta

englanti: resignation italia: dimissioni f. (monikollinen) ranska: démission f.

romania: demisie f. tšekki: ústup m. venäjä: отставка

5. erotus

Ks. erotus

Liittyvät sanat

Johdokset

• eroavaisuus
• eroavuus
• erotus
• erottelu
• verbit: erota, erottaa, erottua

Synonyymit

• (seurustelusuhteen päättyminen, slangia) bänksit, bänät

Yhdyssanat

avioero, eroanomus, erohakemus, erojuhla, eronhetki, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus

Aiheesta muualla

• ero Kielitoimiston sanakirjassa
• ero Tieteen termipankissa

Esperanto

Substantiivi

ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)

1. osanen

Ido

Substantiivi

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

1. aikakausi

Italia

Verbi

ero

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere

   Da giovane ero più forte.