ette

Suomi

Verbi

et

1. monikon 2. persoonan muoto kieltoverbistä

   Te ette halunneet hiihtää. (puhuteltaessa useaa ihmistä)

   Te ette halunnut hiihtää. (puhuteltaessa yhtä ihmistä, teititellen)

Taivutus

• Kieltoverbi taipuu persoonissa.
• ⁽¹⁾Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.

tule|n → älä tule

• ⁽²⁾Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/dä ja lisäämällä ko/kö (+rajageminaatio):

tul|la → älkää tulko

Kieltoverbin taivutus
persoona	indikatiivi konditionaali potentiaali	imperatiivi	optatiivi
yks. 1. (minä)	en1	–	–
yks. 2 (sinä)	et1	älä1	ällös1
yks. 3. (hän)	ei1	älköön2	–
mon. 1. (me)	emme1	älkäämme2	–
mon. 2. (te)	ette1	älkää2	–
mon. 3. (he)	eivät1	älkööt2	–

Etymologia

kts. verbin taivutusmuotojen luokka

Viro

Adverbi

et

1. [[eteen], edelle

   Vaatas ette ja taha. – Katsoi eteen ja taakse.

2. ennakolta, etukäteen, edeltäpäin

Postpositio

et

1. eteen, edelle

   päikese ette – auringon eteen

   Ta jäi meie ette seisma. – Hän jäi seisomaan eteemme.