Pitkänen
 |
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Pitkänen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Pitkänen | Pitkäset |
| genetiivi | Pitkäsen | Pitkästen Pitkäsien |
| partitiivi | Pitkästä | Pitkäsiä |
| akkusatiivi | Pitkänen; Pitkäsen |
Pitkäset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Pitkäsessä | Pitkäsissä |
| elatiivi | Pitkäsestä | Pitkäsistä |
| illatiivi | Pitkäseen | Pitkäsiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Pitkäsellä | Pitkäsillä |
| ablatiivi | Pitkäseltä | Pitkäsiltä |
| allatiivi | Pitkäselle | Pitkäsille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Pitkäsenä (Pitkäsnä) |
Pitkäsinä |
| translatiivi | Pitkäseksi | Pitkäsiksi |
| abessiivi | Pitkäsettä | Pitkäsittä |
| instruktiivi | – | Pitkäsin |
| komitatiivi | – | Pitkäsine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Pitkäse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Pitkäs- | |
Etymologia
[muokkaa]Nimi perustunee alun perin liikanimeen.[1]
Lähteet
[muokkaa]- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (9 895 nimenhaltijaa.)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.