Mikko
 |
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]- miehen etunimi
- kettuun liitetty nimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Mikko | Mikot |
| genetiivi | Mikon | Mikkojen |
| partitiivi | Mikkoa | Mikkoja |
| akkusatiivi | Mikko; Mikon |
Mikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Mikossa | Mikoissa |
| elatiivi | Mikosta | Mikoista |
| illatiivi | Mikkoon | Mikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Mikolla | Mikoilla |
| ablatiivi | Mikolta | Mikoilta |
| allatiivi | Mikolle | Mikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Mikkona | Mikkoina |
| translatiivi | Mikoksi | Mikoiksi |
| abessiivi | Mikotta | Mikoitta |
| instruktiivi | – | Mikoin |
| komitatiivi | – | Mikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Miko- | |
| vahva vartalo | Mikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Mikael-nimen yleisin suomalainen muoto.[1]
Vanhin kirjallinen maininta ketun nimenä on Gananderin Uudempia Uloswalituita Satuja -kokoelmasta vuodelta 1784.[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- erisnimet: Mikkonen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- Mikko-sana käytöstä yhdyssanan osana: Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.9.2017
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet. toimittanut Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-26259-6.
- ↑ Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017