Liite:Verbitaivutus/suomi/oppia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä opin en opi minä olen oppinut en ole oppinut
sinä opit et opi sinä olet oppinut et ole oppinut
hän oppii ei opi hän on oppinut ei ole oppinut
me opimme emme opi me olemme oppineet emme ole oppineet
te
Te
opitte
-"-
ette opi
-"-
te
Te
olette oppineet
olette oppinut
ette ole oppineet
ette ole oppinut
he oppivat eivät opi he ovat oppineet eivät ole oppineet
passiivi opitaan ei opita passiivi on opittu ei ole opittu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä opin en oppinut minä olin oppinut en ollut oppinut
sinä opit et oppinut sinä olit oppinut et ollut oppinut
hän oppi ei oppinut hän oli oppinut ei ollut oppinut
me opimme emme oppineet me olimme oppineet emme olleet oppineet
te
Te
opitte
-"-
ette oppineet
ette oppinut
te
Te
olitte oppineet
olitte oppinut
ette olleet oppineet
ette olleet oppinut
he oppivat eivät oppineet he olivat oppineet eivät olleet oppineet
passiivi opittiin ei opittu passiivi oli opittu ei ollut opittu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä oppisin en oppisi minä olisin oppinut en olisi oppinut
sinä oppisit et oppisi sinä olisit oppinut et olisi oppinut
hän oppisi ei oppisi hän olisi oppinut ei olisi oppinut
me oppisimme emme oppisi me olisimme oppineet emme olisi oppineet
te
Te
oppisitte
-"-
ette oppisi
-"-
te
Te
olisitte oppineet
olisitte oppinut
ette olisi oppineet
ette olisi oppinut
he oppisivat eivät oppisi he olisivat oppineet eivät olisi oppineet
passiivi opittaisiin ei opittaisi passiivi olisi opittu ei olisi opittu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä oppinen en oppine minä lienen oppinut en liene oppinut
sinä oppinet et oppine sinä lienet oppinut et liene oppinut
hän oppinee ei oppine hän lienee oppinut ei liene oppinut
me oppinemme emme oppine me lienemme oppineet emme liene oppineet
te
Te
oppinette
-"-
ette oppine
-"-
te
Te
lienette oppineet
lienette oppinut
ette liene oppineet
ette liene oppinut
he oppinevat eivät oppine he lienevät oppineet eivät liene oppineet
passiivi opittaneen ei opittane passiivi lienee opittu ei liene opittu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä opi älä opi sinä
hän oppikoon älköön oppiko hän olkoon oppinut älköön olko oppinut
me oppikaamme älkäämme oppiko me
te
Te
oppikaa
-"-
älkää oppiko
-"-
te
Te
he oppikoot älkööt oppiko he olkoot oppineet älkööt olko oppineet
passiivi opittakoon älköön opittako passiivi olkoon opittu älköön olko opittu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. oppia preesens oppiva opittava
pitkä 1. oppiakseen1 perfekti oppinut opittu
2. inessiivi oppiessa2 opittaessa agentti oppima4
instruktiivi oppien kielteinen agentti oppimaton
3. inessiivi oppimassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi oppimasta
illatiivi oppimaan
adessiivi oppimalla
abessiivi oppimatta
instruktiivi oppiman opittaman
4. nominatiivi oppiminen
partitiivi oppimista
5 oppimaisillaan3