Liite:Verbitaivutus/suomi/luvata

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä lupaan en lupaa minä olen luvannut en ole luvannut
sinä lupaat et lupaa sinä olet luvannut et ole luvannut
hän lupaa ei lupaa hän on luvannut ei ole luvannut
me lupaamme emme lupaa me olemme luvanneet emme ole luvanneet
te
Te
lupaatte
-"-
ette lupaa
-"-
te
Te
olette luvanneet
olette luvannut
ette ole luvanneet
ette ole luvannut
he lupaavat eivät lupaa he ovat luvanneet eivät ole luvanneet
passiivi luvataan ei luvata passiivi on luvattu ei ole luvattu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä lupasin en luvannut minä olin luvannut en ollut luvannut
sinä lupasit et luvannut sinä olit luvannut et ollut luvannut
hän lupasi ei luvannut hän oli luvannut ei ollut luvannut
me lupasimme emme luvanneet me olimme luvanneet emme olleet luvanneet
te
Te
lupasitte
-"-
ette luvanneet
ette luvannut
te
Te
olitte luvanneet
olitte luvannut
ette olleet luvanneet
ette olleet luvannut
he lupasivat eivät luvanneet he olivat luvanneet eivät olleet luvanneet
passiivi luvattiin ei luvattu passiivi oli luvattu ei ollut luvattu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä lupaisin en lupaisi minä olisin luvannut en olisi luvannut
sinä lupaisit et lupaisi sinä olisit luvannut et olisi luvannut
hän lupaisi ei lupaisi hän olisi luvannut ei olisi luvannut
me lupaisimme emme lupaisi me olisimme luvanneet emme olisi luvanneet
te
Te
lupaisitte
-"-
ette lupaisi
-"-
te
Te
olisitte luvanneet
olisitte luvannut
ette olisi luvanneet
ette olisi luvannut
he lupaisivat eivät lupaisi he olisivat luvanneet eivät olisi luvanneet
passiivi luvattaisiin ei luvattaisi passiivi olisi luvattu ei olisi luvattu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä luvannen en luvanne minä lienen luvannut en liene luvannut
sinä luvannet et luvanne sinä lienet luvannut et liene luvannut
hän luvannee ei luvanne hän lienee luvannut ei liene luvannut
me luvannemme emme luvanne me lienemme luvanneet emme liene luvanneet
te
Te
luvannette
-"-
ette luvanne
-"-
te
Te
lienette luvanneet
lienette luvannut
ette liene luvanneet
ette liene luvannut
he luvannevat eivät luvanne he lienevät luvanneet eivät liene luvanneet
passiivi luvattaneen ei luvattane passiivi lienee luvattu ei liene luvattu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä lupaa älä lupaa sinä
hän luvatkoon älköön luvatko hän olkoon luvannut älköön olko luvannut
me luvatkaamme älkäämme luvatko me
te
Te
luvatkaa
-"-
älkää luvatko
-"-
te
Te
he luvatkoot älkööt luvatko he olkoot luvanneet älkööt olko luvanneet
passiivi luvattakoon älköön luvattako passiivi olkoon luvattu älköön olko luvattu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. luvata preesens lupaava luvattava
pitkä 1. luvatakseen1 perfekti luvannut luvattu
2. inessiivi luvatessa2 luvattaessa agentti lupaama4
instruktiivi luvaten kielteinen agentti lupaamaton
3. inessiivi lupaamassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi lupaamasta
illatiivi lupaamaan
adessiivi lupaamalla
abessiivi lupaamatta
instruktiivi lupaaman luvattaman
4. nominatiivi lupaaminen
partitiivi lupaamista
5. lupaamaisillaan3