Liite:Verbitaivutus/suomi/karttua

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo kartu-
vahva vokaalivartalo karttu-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kartun en kartu minä olen karttunut en ole karttunut
sinä kartut et kartu sinä olet karttunut et ole karttunut
hän karttuu ei kartu hän on karttunut ei ole karttunut
me kartumme emme kartu me olemme karttuneet emme ole karttuneet
te
Te
kartutte
-"-
ette kartu
-"-
te
Te
olette karttuneet
olette karttunut
ette ole karttuneet
ette ole karttunut
he karttuvat eivät kartu he ovat karttuneet eivät ole karttuneet
passiivi kartutaan ei kartuta passiivi on kartuttu ei ole kartuttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kartuin en karttunut minä olin karttunut en ollut karttunut
sinä kartuit et karttunut sinä olit karttunut et ollut karttunut
hän karttui ei karttunut hän oli karttunut ei ollut karttunut
me kartuimme emme karttuneet me olimme karttuneet emme olleet karttuneet
te
Te
kartuitte
-"-
ette karttuneet
ette karttunut
te
Te
olitte karttuneet
olitte karttunut
ette olleet karttuneet
ette olleet karttunut
he karttuivat eivät karttuneet he olivat karttuneet eivät olleet karttuneet
passiivi kartuttiin ei kartuttu passiivi oli kartuttu ei ollut kartuttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä karttuisin en karttuisi minä olisin karttunut en olisi karttunut
sinä karttuisit et karttuisi sinä olisit karttunut et olisi karttunut
hän karttuisi ei karttuisi hän olisi karttunut ei olisi karttunut
me karttuisimme emme karttuisi me olisimme karttuneet emme olisi karttuneet
te
Te
karttuisitte
-"-
ette karttuisi
-"-
te
Te
olisitte karttuneet
olisitte karttunut
ette olisi karttuneet
ette olisi karttunut
he karttuisivat eivät karttuisi he olisivat karttuneet eivät olisi karttuneet
passiivi kartuttaisiin ei kartuttaisi passiivi olisi kartuttu ei olisi kartuttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä karttunen en karttune minä lienen karttunut en liene karttunut
sinä karttunet et karttune sinä lienet karttunut et liene karttunut
hän karttunee ei karttune hän lienee karttunut ei liene karttunut
me karttunemme emme karttune me lienemme karttuneet emme liene karttuneet
te
Te
karttunette
-"-
ette karttune
-"-
te
Te
lienette karttuneet
lienette karttunut
ette liene karttuneet
ette liene karttunut
he karttunevat eivät karttune he lienevät karttuneet eivät liene karttuneet
passiivi kartuttaneen ei kartuttane passiivi lienee kartuttu ei liene kartuttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kartu älä kartu sinä
hän karttukoon älköön karttuko hän olkoon karttunut älköön olko karttunut
me karttukaamme älkäämme karttuko me
te
Te
karttukaa
-"-
älkää karttuko
-"-
te
Te
he karttukoot älkööt karttuko he olkoot karttuneet älkööt olko karttuneet
passiivi kartuttakoon älköön kartuttako passiivi olkoon kartuttu älköön olko kartuttu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. karttua preesens karttuva kartuttava
pitkä 1. karttuakseen1 perfekti karttunut kartuttu
2. inessiivi karttuessa2 kartuttaessa agentti karttuma4
instruktiivi karttuen kielteinen agentti karttumaton
3. inessiivi karttumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi karttumasta
illatiivi karttumaan
adessiivi karttumalla
abessiivi karttumatta
instruktiivi karttuman kartuttaman
4. karttuminen
5 karttumaisillaan3