Liite:Verbitaivutus/suomi/hurjastella

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	hurjastelen	en hurjastele	minä	olen hurjastellut	en ole hurjastellut
sinä	hurjastelet	et hurjastele	sinä	olet hurjastellut	et ole hurjastellut
hän	hurjastelee	ei hurjastele	hän	on hurjastellut	ei ole hurjastellut
me	hurjastelemme	emme hurjastele	me	olemme hurjastelleet	emme ole hurjastelleet
te Te	hurjastelette -"-	ette hurjastele -"-	te Te	olette hurjastelleet olette hurjastellut	ette ole hurjastelleet ette ole hurjastellut
he	hurjastelevat	eivät hurjastele	he	ovat hurjastelleet	eivät ole hurjastelleet

passiivi	hurjastellaan	ei hurjastella	passiivi	on hurjasteltu	ei ole hurjasteltu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	hurjastelin	en hurjastellut	minä	olin hurjastellut	en ollut hurjastellut
sinä	hurjastelit	et hurjastellut	sinä	olit hurjastellut	et ollut hurjastellut
hän	hurjasteli	ei hurjastellut	hän	oli hurjastellut	ei ollut hurjastellut
me	hurjastelimme	emme hurjastelleet	me	olimme hurjastelleet	emme olleet hurjastelleet
te Te	hurjastelitte -"-	ette hurjastelleet ette hurjastellut	te Te	olitte hurjastelleet olitte hurjastellut	ette olleet hurjastelleet ette olleet hurjastellut
he	hurjastelivat	eivät hurjastelleet	he	olivat hurjastelleet	eivät olleet hurjastelleet

passiivi	hurjasteltiin	ei hurjasteltu	passiivi	oli hurjasteltu	ei ollut hurjasteltu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	hurjastelisin	en hurjastelisi	minä	olisin hurjastellut	en olisi hurjastellut
sinä	hurjastelisit	et hurjastelisi	sinä	olisit hurjastellut	et olisi hurjastellut
hän	hurjastelisi	ei hurjastelisi	hän	olisi hurjastellut	ei olisi hurjastellut
me	hurjastelisimme	emme hurjastelisi	me	olisimme hurjastelleet	emme olisi hurjastelleet
te Te	hurjastelisitte -"-	ette hurjastelisi -"-	te Te	olisitte hurjastelleet olisitte hurjastellut	ette olisi hurjastelleet ette olisi hurjastellut
he	hurjastelisivat	eivät hurjastelisi	he	olisivat hurjastelleet	eivät olisi hurjastelleet

passiivi	hurjasteltaisiin	ei hurjasteltaisi	passiivi	olisi hurjasteltu	ei olisi hurjasteltu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	hurjastellen	en hurjastelle	minä	lienen hurjastellut	en liene hurjastellut
sinä	hurjastellet	et hurjastelle	sinä	lienet hurjastellut	et liene hurjastellut
hän	hurjastellee	ei hurjastelle	hän	lienee hurjastellut	ei liene hurjastellut
me	hurjastellemme	emme hurjastelle	me	lienemme hurjastelleet	emme liene hurjastelleet
te Te	hurjastellette -"-	ette hurjastelle -"-	te Te	lienette hurjastelleet lienette hurjastellut	ette liene hurjastelleet ette liene hurjastellut
he	hurjastellevat	eivät hurjastelle	he	lienevät hurjastelleet	eivät liene hurjastelleet

passiivi	hurjasteltaneen	ei hurjasteltane	passiivi	lienee hurjasteltu	ei liene hurjasteltu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		hurjastella		preesens	hurjasteleva	hurjasteltava
pitkä 1.		hurjastellakseen¹		perfekti	hurjastellut	hurjasteltu
2.	inessiivi	hurjastellessa²	hurjasteltaessa	agentti	hurjastelema⁴
2.	instruktiivi	hurjastellen	–	kielteinen agentti	hurjastelematon
3.	inessiivi	hurjastelemassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina (esim. isoisän rakentama* talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi- verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuolla* -> kuolema)
	elatiivi	hurjastelemasta	–
	illatiivi	hurjastelemaan	–
	adessiivi	hurjastelemalla	–
	abessiivi	hurjastelematta	–
	instruktiivi	hurjasteleman	hurjasteltaman
4.		hurjasteleminen
5		hurjastelemaisillaan³