Liite:Verbitaivutus/suomi/ärtyä

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo ärry-
vahva vokaalivartalo ärty-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä ärryn en ärry minä olen ärtynyt en ole ärtynyt
sinä ärryt et ärry sinä olet ärtynyt et ole ärtynyt
hän ärtyy ei ärry hän on ärtynyt ei ole ärtynyt
me ärrymme emme ärry me olemme ärtyneet emme ole ärtyneet
te
Te
ärrytte
-"-
ette ärry
-"-
te
Te
olette ärtyneet
olette ärtynyt
ette ole ärtyneet
ette ole ärtynyt
he ärtyvät eivät ärry he ovat ärtyneet eivät ole ärtyneet
passiivi ärrytään ei ärrytä passiivi on ärrytty ei ole ärrytty
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä ärryin en ärtynyt minä olin ärtynyt en ollut ärtynyt
sinä ärryit et ärtynyt sinä olit ärtynyt et ollut ärtynyt
hän ärtyi ei ärtynyt hän oli ärtynyt ei ollut ärtynyt
me ärryimme emme ärtyneet me olimme ärtyneet emme olleet ärtyneet
te
Te
ärryitte
-"-
ette ärtyneet
ette ärtynyt
te
Te
olitte ärtyneet
olitte ärtynyt
ette olleet ärtyneet
ette olleet ärtynyt
he ärtyivät eivät ärtyneet he olivat ärtyneet eivät olleet ärtyneet
passiivi ärryttiin ei ärrytty passiivi oli ärrytty ei ollut ärrytty
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä ärtyisin en ärtyisi minä olisin ärtynyt en olisi ärtynyt
sinä ärtyisit et ärtyisi sinä olisit ärtynyt et olisi ärtynyt
hän ärtyisi ei ärtyisi hän olisi ärtynyt ei olisi ärtynyt
me ärtyisimme emme ärtyisi me olisimme ärtyneet emme olisi ärtyneet
te
Te
ärtyisitte
-"-
ette ärtyisi
-"-
te
Te
olisitte ärtyneet
olisitte ärtynyt
ette olisi ärtyneet
ette olisi ärtynyt
he ärtyisivät eivät ärtyisi he olisivat ärtyneet eivät olisi ärtyneet
passiivi ärryttäisiin ei ärryttäisi passiivi olisi ärrytty ei olisi ärrytty
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä ärtynen en ärtyne minä lienen ärtynyt en liene ärtynyt
sinä ärtynet et ärtyne sinä lienet ärtynyt et liene ärtynyt
hän ärtynee ei ärtyne hän lienee ärtynyt ei liene ärtynyt
me ärtynemme emme ärtyne me lienemme ärtyneet emme liene ärtyneet
te
Te
ärtynette
-"-
ette ärtyne
-"-
te
Te
lienette ärtyneet
lienette ärtynyt
ette liene ärtyneet
ette liene ärtynyt
he ärtynevät eivät ärtyne he lienevät ärtyneet eivät liene ärtyneet
passiivi ärryttäneen ei ärryttäne passiivi lienee ärrytty ei liene ärrytty
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä ärry älä ärry sinä
hän ärtyköön älköön ärtykö hän olkoon ärtynyt älköön olko ärtynyt
me ärtykäämme älkäämme ärtykö me
te
Te
ärtykää
-"-
älkää ärtykö
-"-
te
Te
he ärtykööt älkööt ärtykö he olkoot ärtyneet älkööt olko ärtyneet
passiivi ärryttäköön älköön ärryttäkö passiivi olkoon ärrytty älköön olko ärrytty

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. ärtyä preesens ärtyvä ärryttävä
pitkä 1. ärtyäkseen1 perfekti ärtynyt ärrytty
2. inessiivi ärtyessä2 ärryttäessä agentti ärtymä4
instruktiivi ärtyen kielteinen agentti ärtymätön
3. inessiivi ärtymässä 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi ärtymästä
illatiivi ärtymään
adessiivi ärtymällä
abessiivi ärtymättä
instruktiivi ärtymän ärryttämän
4. ärtyminen
5 ärtymäisillään3