Kyllikki
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]- naisen etunimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Kyllikki | Kyllikit |
| genetiivi | Kyllikin | Kyllikkien (Kyllikkein) |
| partitiivi | Kyllikkiä | Kyllikkejä |
| akkusatiivi | Kyllikki; Kyllikin |
Kyllikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Kyllikissä | Kyllikeissä |
| elatiivi | Kyllikistä | Kyllikeistä |
| illatiivi | Kyllikkiin | Kyllikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Kyllikillä | Kyllikeillä |
| ablatiivi | Kyllikiltä | Kyllikeiltä |
| allatiivi | Kyllikille | Kyllikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Kyllikkinä | Kyllikkeinä |
| translatiivi | Kyllikiksi | Kyllikeiksi |
| abessiivi | Kyllikittä | Kyllikeittä |
| instruktiivi | – | Kyllikein |
| komitatiivi | – | Kyllikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Kylliki- | |
| vahva vartalo | Kyllikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- kyllä ’runsaus’ + -ikki; Nimi esiintyy muinaisrunoissa (Saaren Kyllikki, Lemminkäisen puoliso). Nimen otti uudelleen käyttöön kansallisromanttisella kaudella J. R. Aspelin tytärtensä toiseksi nimiksi (1876 ja 1877). Se esiintyy Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882. Nimi yleistyi sen jälkeen kun se esiintyi Johannes Linnankosken romaanissa Laulu tulipunaisesta kukasta 1905. Suomenkieliseen almanakkaan se otettiin 1908.[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Lainat muissa kielissä
[muokkaa]- viro: Küllike
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kustaa Vilkuna, (toim.) Pirjo Mikkonen: Etunimet. Helsinki: Otava, 2005 (2011). ISBN 978-951-1-26259-6.