Keskustelu:predikatiivi

Hei!

Lauseessa "Minä haluan juosta tuonne." ei ole predikatiivia, sillä siinä ei ole olla-verbiä! Kun lauseen predikaatti eli verbi on haluta, se saa objektin eli kohteen. Haluamisen kohde on "juosta tuonne" eli se on lauseenjäsennyksessä objekti.

Korjattu. --Aulis Eskola 25. syyskuuta 2007 kello 19.46 (UTC)

Tässä ei pitäisi olla kovin paljoa huomautettavaa. Vaikka tämän päivän yleiskielessä esimerkkilauseita viljellään harvoin ne ovat oikeata suomea ja kieliopillisesti oikeamuotoisia esimerkkejä.

Predikatiivi

(kielitiede) predikaatintäyte, subjektina tai objektina toimivan substantiivin määre, mikä täydentää predikaattina olevaa verbiä

1. Minä olen vanha.

   Särkikin on kala.

   Puuro tuli kuumaa.

   Piirakat meillä tehdään hyviä.

   Ikävää sieltä oli lähteä.

   Kuka hän on?

Sisältö on tarkastettu viitteistä [1] WSOY Suomen kielioppi Lauri Kettunen - Martti Vaula, [2] Gummerus Nykysuomen peruskielioppi

Otteita viitteistä:

[1] "Predikatiivin määräämä substantiivi on tavallisimmin Lauseen subjekti. Mutta predikatiivi voi määrätä myös objektia.

"Predikatiivin täytteen sija on nominatiivi tai partitiivi, joskus myös genetiivi tai akkusatiivi. (Jos siis olla-verbin määräys on jossakin muussa sijassa, ei se ole predikatiivin täyte, vaan adverbiaali)."

[2] "Yleensä predikaattina on olla-verbi".

"Predikatiivin sijat ovat nominatiivi, partitiivi, genetiivi".

"Predikatiivin sanaluokka on nomini".

"Joskus predikatiivi on lauseessa, jossa predikaattina on tulla-verbi merkityksessä tulla joksikin. Predikaatin sija ei kuitenkaan ole translatiivi".

J.Haukela 11. toukokuuta 2008 kello 00.18 (UTC)

Suomen kielen sanakirja (Gummerus 1996): "kiel. eräs lauseenjäsen, joka tavallisesti olla-verbin välityksellä viittaa (yleensä) subjektiin, esim. Koira on leikkisä. Se on puu." Jos vaikka yhdistetään näiden kahden lähteen tiedot? -- Puisque 11. toukokuuta 2008 kello 00.33 (UTC)

Puisque oli nyt korjannut "virheellistä suomen kieltä". Lauseet, joissa on predikatiivi, ovat todellakin Puuro tuli kuumaa. ja Piirakat tehdään meillä hyviä. Tällaiset muodot ovat harvinaisia, eikä niitä ilmeisesti esiinny kaikissa murteissa, mutta eivät ne ole virheellisiä. Kun lause muutetaan muotoon Puurosta tuli kuumaa., "kuumaa" ei ole enää predikatiivi. "Puuro" olisi lauseen subjekti, jolle predikatiivi "kuumaa" kuuluu. "Puurosta" ei ole subjekti, koska suomessa subjektina ei voi olla elatiivi. Myöskään lauseessa Piirakat tehdään meillä hyviksi. "hyviksi" ei ole predikatiivi, koska predikatiivi voi olla vain nominatiivi, partitiivi tai genetiivi. --Hanna V 12. toukokuuta 2008 kello 06.00 (UTC)

Okkei...eipä pahemmin ainakaan stadin slangissa tuota kuule, heh. :D (*häpeää kaikkitietävää asennettaan*) -- Puisque 12. toukokuuta 2008 kello 06.39 (UTC)

Muuten olen yhtä mieltä Hannan kanssa, ja nuo kiistellyt esimerkit ovat tosiaan oikein. Minusta kuitenkin ¨puurosta tuli kuumaa¨ ¨kuumaa¨ on tuloslauseen predikatiivi. Tuloslauseesta ja elatiivinmuotoisesta täydennyksestä katso ISK §957 [1].