Juntunen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Juntunen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Juntunen | Juntuset |
genetiivi | Juntusen | Juntusten Juntusien |
partitiivi | Juntusta | Juntusia |
akkusatiivi | Juntunen; Juntusen |
Juntuset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Juntusessa | Juntusissa |
elatiivi | Juntusesta | Juntusista |
illatiivi | Juntuseen | Juntusiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Juntusella | Juntusilla |
ablatiivi | Juntuselta | Juntusilta |
allatiivi | Juntuselle | Juntusille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Juntusena (Juntusna) |
Juntusina |
translatiivi | Juntuseksi | Juntusiksi |
abessiivi | Juntusetta | Juntusitta |
instruktiivi | – | Juntusin |
komitatiivi | – | Juntusine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Juntuse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
Juntus- |
Etymologia[muokkaa]
Nimen alkuperästä ei ole varmuutta. Se saattaa tulla Johannes-nimen kansanomaisesta muodosta Juntti. Alpo Räisäsen mukaan siihen sisältyy savolainen murresana juntu ’polku’.[1][2]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (6 054 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Sama hakusana.
- ↑ Alpo Räisänen: Kainuun murteiden ja nimistön opas. , 1982. (Edellisen mukaan.)