Juntunen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Juntunen (38)

  1. suomalainen sukunimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Juntunen Juntuset
genetiivi Juntusen Juntusten
Juntusien
partitiivi Juntusta Juntusia
akkusatiivi Juntunen;
Juntusen
Juntuset
sisäpaikallissijat
inessiivi Juntusessa Juntusissa
elatiivi Juntusesta Juntusista
illatiivi Juntuseen Juntusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Juntusella Juntusilla
ablatiivi Juntuselta Juntusilta
allatiivi Juntuselle Juntusille
muut sijamuodot
essiivi Juntusena
(Juntusna)
Juntusina
translatiivi Juntuseksi Juntusiksi
abessiivi Juntusetta Juntusitta
instruktiivi Juntusin
komitatiivi Juntusine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Juntuse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Juntus-

Etymologia[muokkaa]

Nimen alkuperästä ei ole varmuutta. Se saattaa tulla Johannes-nimen kansanomaisesta muodosta Juntti. Alpo Räisäsen mukaan siihen sisältyy savolainen murresana juntu ’polku’.[1][2]

Lähteet[muokkaa]

  • Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (6 054 nimenhaltijaa.)

Viitteet[muokkaa]

  1. Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Sama hakusana.
  2. Alpo Räisänen: Kainuun murteiden ja nimistön opas. , 1982. (Edellisen mukaan.)