Illikainen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Illikainen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Illikainen | Illikaiset |
genetiivi | Illikaisen | Illikaisten Illikaisien |
partitiivi | Illikaista | Illikaisia |
akkusatiivi | Illikainen; Illikaisen |
Illikaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Illikaisessa | Illikaisissa |
elatiivi | Illikaisesta | Illikaisista |
illatiivi | Illikaiseen | Illikaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Illikaisella | Illikaisilla |
ablatiivi | Illikaiselta | Illikaisilta |
allatiivi | Illikaiselle | Illikaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Illikaisena (Illikaisna) |
Illikaisina |
translatiivi | Illikaiseksi | Illikaisiksi |
abessiivi | Illikaisetta | Illikaisitta |
instruktiivi | – | Illikaisin |
komitatiivi | – | Illikaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Illikaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
Illikais- |
Etymologia[muokkaa]
Elias-nimen venäläisestä muodosta Ilja peräisin olevat karjalaiset muunnelmat kuten Illi, Illukka jne.[1]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (743 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.