Heikonen
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Heikonen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Heikonen | Heikoset |
| genetiivi | Heikosen | Heikosten Heikosien |
| partitiivi | Heikosta | Heikosia |
| akkusatiivi | Heikonen; Heikosen |
Heikoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Heikosessa | Heikosissa |
| elatiivi | Heikosesta | Heikosista |
| illatiivi | Heikoseen | Heikosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Heikosella | Heikosilla |
| ablatiivi | Heikoselta | Heikosilta |
| allatiivi | Heikoselle | Heikosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Heikosena (Heikosna) |
Heikosina |
| translatiivi | Heikoseksi | Heikosiksi |
| abessiivi | Heikosetta | Heikositta |
| instruktiivi | – | Heikosin |
| komitatiivi | – | Heikosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Heikose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Heikos- | |
Etymologia[muokkaa]
germaanisen Heinrich-nimen muunnoksesta Heikko (ks. Heikkonen) ja sen lounaissuomalaisesta muunnoksesta Heiko[1]
Lähteet[muokkaa]
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (168 nimenhaltijaa.)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.