Finnen

Wikisanakirjasta
Katso myös: finnen

Saksa[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Finnen

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta Finne (’rakkomato; finni; evä’)

Substantiivi[muokkaa]

Finnen

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta Finne (’suomalainen’)
  2. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta Finne (’suomalainen’)