Ereignis

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	das Ereignis	die Ereignisse
akkusatiivi	das Ereignis	die Ereignisse
datiivi	dem Ereignis	den Ereignissen
genetiivi	des Ereignisses	der Ereignisse
18

Ereignis n. (monikko Ereignisse)

1. tapahtuma (jonkin asian tapahtuminen)

Ääntäminen

• IPA: /ɛɐ̯ˈʔaɪ̯ɡnɪs/
• tavutus: Er‧eig‧nis

Etymologia

verbin ereignen vartalosta ereign- ja suffiksista -nis

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ereignislos

Aiheesta muualla

• Ereignis Dudenissa (saksaksi)