Siirry sisältöön

Ereignis

Wikisanakirjasta

Saksa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiividas Ereignisdie Ereignisse
akkusatiividas Ereignisdie Ereignisse
datiividem Ereignisden Ereignissen
genetiivides Ereignissesder Ereignisse
18

Ereignis n. (monikko Ereignisse)

  1. tapahtuma (jonkin asian tapahtuminen)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ɛɐ̯ˈʔaɪ̯ɡnɪs/
  • tavutus: Er‧eig‧nis

Etymologia

[muokkaa]

verbin ereignen vartalosta ereign- ja suffiksista -nis

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]