Eerik
Suomi
[muokkaa]Erisnimi
[muokkaa]Eerik (6)
- miehen etunimi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Eerik | Eerikit |
| genetiivi | Eerikin | Eerikien Eerikeiden Eerikeitten |
| partitiivi | Eerikia | Eerikeita Eerikeja |
| akkusatiivi | Eerik; Eerikin |
Eerikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Eerikissa | Eerikeissa |
| elatiivi | Eerikista | Eerikeista |
| illatiivi | Eerikiin | Eerikeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Eerikilla | Eerikeilla |
| ablatiivi | Eerikilta | Eerikeilta |
| allatiivi | Eerikille | Eerikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Eerikina | Eerikeina |
| translatiivi | Eerikiksi | Eerikeiksi |
| abessiivi | Eerikitta | Eerikeitta |
| instruktiivi | – | Eerikein |
| komitatiivi | – | Eerikeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Eeriki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]muinaiskandinaavinen Airik, Eyrek, Eirik, joka merkitsee 'yksin/aina hallitseva'[1]
Käännökset
[muokkaa]etunimi (historiallisten henkilöiden, varsinkin hallitsijoiden, nimenä)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Vilkuna, Kustaa; Mikkonen, Pirjo (toim.). Etunimet. Otava. Helsinki. 2011. ISBN 978-951-1-26259-6