سلم

Arabia

Substantiivi

سُلَّم (sullam) (monikko سَلاَلِم (salālim))

1. (yksiköllinen) tikkaat

Taivutus

Taivutus – سُلَّم
epämääräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	سُلَّمٌ (sullamun)	سَلاَلِمٌ (salālimun)
akkusatiivi	سُلَّمًا (sullaman)	سَلاَلِمًا (salāliman)
genetiivi	سُلَّمٍ (sullamin)	سَلاَلِمٍ (salālimin)
määräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
akkusatiivi	ٱلسُّلَّمُ (as-sullamu)	ٱلسَّلاَلِمُ (as-salālimu)
akkusatiivi	ٱلسُّلَّمَ (as-sullama)	ٱلسَّلاَلِمَ (as-salālima)
genetiivi	ٱلسُّلَّمِ (as-sullami)	ٱلسَّلاَلِمِ (as-salālimi)

Verbi

سَلِمَ (salima) (1. muodon verbi, ind. imperf. yks. 3. pers. mask. يَسْلَمُ (yaslamu); taivutus)

1. olla turvassa
2. voida hyvin

Verbi

سَلَّمَ (sallama) (2. muodon verbi, ind. imperf. yks. 3. pers. mask. يُسَلِّمُ (yusallimu); taivutus)

1. tervehtiä

Etymologia

juurikonsonanteista س ل م (s-l-m)