أذن

Arabia

Substantiivi

أُذُن‎ (ʾuðun) f. (monikko آَذَان (ʾāðān))

1. korva (elin, ruumiinosa)
2. korva (juoma-astian kahva)

Taivutus

Taivutus – أُ‎ذُن‎
epämääräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	أُ‎ذُن‎ٌ (ʾuðunun)	آَذَانٌ (ʾāðānun)
akkusatiivi	أُ‎ذُن‎ًا (ʾuðunan)	آَذَانًا (ʾāðānan)
genetiivi	أُ‎ذُن‎ٍ (ʾuðunin)	آَذَانٍ (ʾāðānin)
määräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
akkusatiivi	اَلْأُ‎ذُن‎ُ (al-ʾuðunu)	اَلْآَذَانُ (al-ʾāðānu)
akkusatiivi	اَلْأُ‎ذُن‎َ (al-ʾuðuna)	اَلْآَذَانَ (al-ʾāðāna)
genetiivi	اَلْأُ‎ذُن‎ِ (al-ʾuðuni)	اَلْآَذَانِ (al-ʾāðāni)

Substantiivi

إذْن (ʾiðn) m. (monikko أُذُون ʾuðūn tai أُذُونَات ʾuðūnāt)

1. lupa