штык

Venäjä

Substantiivi

шты́к m. (paino päätteellä)

1. pistin (aseen)
2. (vanhahtava) jalkaväkimies

   9-й полк—1 300 штыков, 16 пулеметов, 42 сабли, 1 орудиіе.

   9. rykmentin vahvuus oli 1300 miestä, 16 konekivääriä, 42 ratsumiestä ja 1 tykki.

3. terä (lapion)

Etymologia

• saksan Stich