пункт

Bulgaria

Substantiivi

пункт m. (objektimuoto: пункта, määräinen: пунктът, monikko: пунктове, määräinen: пунктовете, laskentamuoto: пункта)

1. piste

Ersä

Substantiivi

пункт

1. paikka, asema
2. kohta, piste

Venäjä

Substantiivi

пу́нкт m.

1. piste, paikka, asema, kohta

   Здесь был устроен наблюдательный пункт. – Tänne rakennettiin havainnointiasema.

   командный пункт – komentopaikka

   Этап в Монако не станет поворотным пунктом чемпионата. – Monacon etapista ei tullut mestaruuskisan käännekohtaa.

2. piste

   Рынок акций может опуститься до 1800 пунктов. – Osakemarkkinat voivat nousta 1800 pisteeseen.

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	пу́нкт	пу́нкты
genetiivi	пу́нкта	пу́нктов
datiivi	пу́нкту	пу́нктам
akkusatiivi	пу́нкт	пу́нкты
instrumentaali	пу́нктом	пу́нктами
prepositionaali	пу́нкте	пу́нктах

Liittyvät sanat

• балл, очко, точка