бригадир

Venäjä

Substantiivi

бригади́р m.

1. (historia) prikaatin komentaja, vuosina 1722—1796 käytössä ollut sotilasarvo, brigadööri
2. (työ)prikaatin päällikkö, brigadiiri

Taivutus

elollinen	yksikkö	monikko
nominatiivi	бригади́р	бригади́ры
genetiivi	бригади́ра	бригади́ров
datiivi	бригади́ру	бригади́рам
akkusatiivi	бригади́ра	бригади́ров
instrumentaali	бригади́ром	бригади́рами
prepositionaali	бригади́ре	бригади́рах

Liittyvät sanat

• бригада