örisevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
örisevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä öristä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | örisevä | örisevät |
| genetiivi | örisevän | örisevien (öriseväin) |
| partitiivi | örisevää | öriseviä |
| akkusatiivi | örisevä; örisevän | örisevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | örisevässä | örisevissä |
| elatiivi | örisevästä | örisevistä |
| illatiivi | örisevään | öriseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | örisevällä | örisevillä |
| ablatiivi | örisevältä | öriseviltä |
| allatiivi | örisevälle | öriseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | örisevänä | örisevinä |
| translatiivi | öriseväksi | öriseviksi |
| abessiivi | örisevättä | örisevittä |
| instruktiivi | – | örisevin |
| komitatiivi | – | örisevine |