örähtävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
örähtävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä örähtää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | örähtävä | örähtävät |
| genetiivi | örähtävän | örähtävien (örähtäväin) |
| partitiivi | örähtävää | örähtäviä |
| akkusatiivi | örähtävä; örähtävän | örähtävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | örähtävässä | örähtävissä |
| elatiivi | örähtävästä | örähtävistä |
| illatiivi | örähtävään | örähtäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | örähtävällä | örähtävillä |
| ablatiivi | örähtävältä | örähtäviltä |
| allatiivi | örähtävälle | örähtäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | örähtävänä | örähtävinä |
| translatiivi | örähtäväksi | örähtäviksi |
| abessiivi | örähtävättä | örähtävittä |
| instruktiivi | – | örähtävin |
| komitatiivi | – | örähtävine |