äyräs
Katso myös: Äyräs |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
äyräs (41)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæy̯ræs/
- tavutus: äy‧räs
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äyräs | äyräät |
genetiivi | äyrään | äyräiden äyräitten |
partitiivi | äyrästä | äyräitä |
akkusatiivi | äyräs; äyrään |
äyräät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äyräässä | äyräissä |
elatiivi | äyräästä | äyräistä |
illatiivi | äyrääseen | äyräisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äyräällä | äyräillä |
ablatiivi | äyräältä | äyräiltä |
allatiivi | äyräälle | äyräille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äyräänä | äyräinä |
translatiivi | äyrääksi | äyräiksi |
abessiivi | äyräättä | äyräittä |
instruktiivi | – | äyräin |
komitatiivi | – | äyräine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | äyrää- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
äyräs- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- äyräs Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.