äyräs

Wikisanakirjasta
Katso myös: Äyräs

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

äyräs (41)

  1. rantatörmä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæy̯ræs/
  • tavutus: äy‧räs

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äyräs äyräät
genetiivi äyrään äyräiden
äyräitten
partitiivi äyrästä äyräitä
akkusatiivi äyräs;
äyrään
äyräät
sisäpaikallissijat
inessiivi äyräässä äyräissä
elatiivi äyräästä äyräistä
illatiivi äyrääseen äyräisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äyräällä äyräillä
ablatiivi äyräältä äyräiltä
allatiivi äyräälle äyräille
muut sijamuodot
essiivi äyräänä äyräinä
translatiivi äyrääksi äyräiksi
abessiivi äyräättä äyräittä
instruktiivi äyräin
komitatiivi äyräine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo äyrää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
äyräs-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jokiäyräs

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • äyräs Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.