ärrävika

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ärrävika (9)

  1. kyvyttömyys taikka vaikeus tuottaa kielelle ominainen /r/-foneemi
    Jos ihmisellä on ärrävika, hänen ärränsä kuulostaa usein "englantilaiselta" (/ɹ/) taikka "ranskalaiselta" (/ʀ/) "r:ltä".

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈærːæˌʋikɑ/
  • tavutus: är‧rä‧vi‧ka

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista ärrä ja vika

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]