ära

Ruotsi

Substantiivi

ära yl. (yks. määr. äran [luo], ei monikkoa)

1. kunnia

Verbi

ära (1)

1. kunnioittaa

Taivutus

Taivutus – ära
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ärar [luo]	äras
imperfekti	ärade	ärades
supiini	ärat	ärats
imperatiivi	ära	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: ära
• passiivin infinitiivi: äras
• aktiivin part. prees: ärande [luo]
• passiivin part. prees: ärandes
• part. perf.: yl. ärad, n. ärat, määr./mon. ärade

Viro

Adverbi

ära

1. pois, irti

   Nööp tuli ära. – Nappi lähti irti.

   Viska see ära! – Heitä se pois!

   Tule sealt ära! – Tule pois sieltä!

   Teeme ära! – Tehdään pois! Hoidetaan homma!

   Sa õpid eesti keele ruttu ära. – Opit nopeasti viron kielen.

2. poissa, muualla

   Olin kolm aastat ära. – Olin kolme vuotta poissa.

Verbi

ära

1. kieltoverbin imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto; älä

   Ära räägi! – Älä puhu!

   Ära hiljaks jää! – Älä myöhästy!

Taivutus

Persoona	Yksikkö	monikko
1.	–	ärgem ärme
2.	ära	ärge
3.	ärgu	ärgu

Aiheesta muualla

• ära Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ära sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)