änkytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

änkytys (39)[1]

  1. katkeileva ja/tai äänteitä toistava puhe

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæŋkyt̪ys/
  • tavutus: än‧ky‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi änkytys änkytykset
genetiivi änkytyksen änkytysten
änkytyksien
partitiivi änkytystä änkytyksiä
akkusatiivi änkytys;
änkytyksen
änkytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi änkytyksessä änkytyksissä
elatiivi änkytyksestä änkytyksistä
illatiivi änkytykseen änkytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi änkytyksellä änkytyksillä
ablatiivi änkytykseltä änkytyksiltä
allatiivi änkytykselle änkytyksille
muut sijamuodot
essiivi änkytyksenä änkytyksinä
translatiivi änkytykseksi änkytyksiksi
abessiivi änkytyksettä änkytyksittä
instruktiivi änkytyksin
komitatiivi änkytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo änkytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
änkytys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä änkyttää (änkyt- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39