äkeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

äkeys (40)[1]

  1. se, että on äkeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈækeys/ tai /ˈækey̯s/
  • tavutus: ä‧ke‧ys / ä‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äkeys äkeydet
genetiivi äkeyden äkeyksien
partitiivi äkeyttä äkeyksiä
akkusatiivi äkeys;
äkeyden
äkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi äkeydessä äkeyksissä
elatiivi äkeydestä äkeyksistä
illatiivi äkeyteen äkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äkeydellä äkeyksillä
ablatiivi äkeydeltä äkeyksiltä
allatiivi äkeydelle äkeyksille
muut sijamuodot
essiivi äkeytenä äkeyksinä
translatiivi äkeydeksi äkeyksiksi
abessiivi äkeydettä äkeyksittä
instruktiivi äkeyksin
komitatiivi äkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo äkeyde-
vahva vartalo äkeyte-
konsonantti-
vartalo
äkeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan äkeä vartalosta äke- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • äkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40