äheltänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
äheltänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä äheltää
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äheltänyt | äheltäneet |
genetiivi | äheltäneen | äheltäneiden äheltäneitten |
partitiivi | äheltänyttä | äheltäneitä |
akkusatiivi | äheltänyt; äheltäneen | äheltäneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äheltäneessä | äheltäneissä |
elatiivi | äheltäneestä | äheltäneistä |
illatiivi | äheltäneeseen | äheltäneisiin äheltäneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äheltäneellä | äheltäneillä |
ablatiivi | äheltäneeltä | äheltäneiltä |
allatiivi | äheltäneelle | äheltäneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äheltäneenä | äheltäneinä |
translatiivi | äheltäneeksi | äheltäneiksi |
abessiivi | äheltäneettä | äheltäneittä |
instruktiivi | – | äheltänein |
komitatiivi | – | äheltäneine |