äestäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
äestäminen (38)
- teonnimi verbistä äestää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äestäminen | äestämiset |
| genetiivi | äestämisen | äestämisten äestämisien |
| partitiivi | äestämistä | äestämisiä |
| akkusatiivi | äestäminen; äestämisen |
äestämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äestämisessä | äestämisissä |
| elatiivi | äestämisestä | äestämisistä |
| illatiivi | äestämiseen | äestämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äestämisellä | äestämisillä |
| ablatiivi | äestämiseltä | äestämisiltä |
| allatiivi | äestämiselle | äestämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äestämisenä (äestämisnä) |
äestämisinä |
| translatiivi | äestämiseksi | äestämisiksi |
| abessiivi | äestämisettä | äestämisittä |
| instruktiivi | – | äestämisin |
| komitatiivi | – | äestämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äestämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
äestämis- | |