äänisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

äänisyys (40)

  1. se, että on ääninen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæːnisyːs/
  • tavutus: ää‧ni‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äänisyys äänisyydet
genetiivi äänisyyden äänisyyksien
partitiivi äänisyyttä äänisyyksiä
akkusatiivi äänisyys;
äänisyyden
äänisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi äänisyydessä äänisyyksissä
elatiivi äänisyydestä äänisyyksistä
illatiivi äänisyyteen äänisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äänisyydellä äänisyyksillä
ablatiivi äänisyydeltä äänisyyksiltä
allatiivi äänisyydelle äänisyyksille
muut sijamuodot
essiivi äänisyytenä äänisyyksinä
translatiivi äänisyydeksi äänisyyksiksi
abessiivi äänisyydettä äänisyyksittä
instruktiivi äänisyyksin
komitatiivi äänisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo äänisyyde-
vahva vartalo äänisyyte-
konsonantti-
vartalo
äänisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan ääninen vartalosta äänis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]