päällekkäisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

päällekkäisyys (40)

  1. se, että on päällekkäinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæːlːekˌkæi̯syːs/
  • tavutus: pääl‧lek‧käi‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päällekkäisyys päällekkäisyydet
genetiivi päällekkäisyyden päällekkäisyyksien
partitiivi päällekkäisyyttä päällekkäisyyksiä
akkusatiivi päällekkäisyys;
päällekkäisyyden
päällekkäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi päällekkäisyydessä päällekkäisyyksissä
elatiivi päällekkäisyydestä päällekkäisyyksistä
illatiivi päällekkäisyyteen päällekkäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi päällekkäisyydellä päällekkäisyyksillä
ablatiivi päällekkäisyydeltä päällekkäisyyksiltä
allatiivi päällekkäisyydelle päällekkäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi päällekkäisyytenä päällekkäisyyksinä
translatiivi päällekkäisyydeksi päällekkäisyyksiksi
abessiivi päällekkäisyydettä päällekkäisyyksittä
instruktiivi päällekkäisyyksin
komitatiivi päällekkäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo päällekkäisyyde-
vahva vartalo päällekkäisyyte-
konsonantti-
vartalo
päällekkäisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan päällekkäinen vartalosta päällekkäis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]