grunge

Suomi

Substantiivi

grunge

1. Yhdysvalloista 1980-luvun keskivaiheilta lähtöisin oleva punk- ja hevi-tyyppistä rockia yhdistelevä musiikin tyylilaji
2. edelliseen liittyvä alakulttuuri ja muoti, johon liittyy tarkoituksellinen kuluneisiin tai rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈgrɑnd͡ʒ/ tai /ˈgruŋːe/

Tavutus

• grunge tai grun‧ge

Etymologia

• suoralaina englannista

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• vaihtoehtorock

Aiheesta muualla

• grunge Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

grunge (ei monikkoa)

1. (arkikieltä) lika, saasta
2. (arkikieltä) likaisuus, saastaisuus
3. grunge-musiikki
4. edelliseen liittyvä alakulttuuri ja muoti

Ääntäminen

• IPA: /ˈɡɹʌnd͡ʒ/

Tavutus

• tavutus: grunge

Italia

Substantiivi

grunge m. (ei monikkoa)

1. grunge-musiikki
2. edelliseen liittyvä alakulttuuri ja muoti

Ääntäminen

• IPA: /grand͡ʒ/

Tavutus

• tavutus: grun‧ge

Ranska

Adjektiivi

grunge m./f. (monikko grunge m./f.)

1. grunge-musiikkiin liittyvä tai kuuluva
2. (laajennettu merkitys, pukeutumisesta) siivoton, ruokkoamaton

Etymologia

• [1] substantiivista
• [2] musiikkityyliin liittyvän muodin mukaan

Substantiivi

grunge m. (ei monikkoa)

1. grunge-musiikki
2. edelliseen liittyvä alakulttuuri ja muoti

Ääntäminen

• IPA: /ˈɡʁœnʒ/

Tavutus

• tavutus: grunge

Etymologia

• suoralaina englannista