shin
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
shin (5)
- heprealaisen kirjaimiston 21. kirjian, ש
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | shin | shinit |
| genetiivi | shinin | shinien (shinein) |
| partitiivi | shiniä | shinejä |
| akkusatiivi | shin; shinin |
shinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | shinissä | shineissä |
| elatiivi | shinistä | shineistä |
| illatiivi | shiniin | shineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | shinillä | shineillä |
| ablatiivi | shiniltä | shineiltä |
| allatiivi | shinille | shineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | shininä | shineinä |
| translatiivi | shiniksi | shineiksi |
| abessiivi | shinittä | shineittä |
| instruktiivi | – | shinein |
| komitatiivi | – | shineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | shini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
shin (monikko shins)
Japani[muokkaa]
Latinisointi[muokkaa]
shin
- rōmaji-transkriptio sanasta しん