ääntäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ääntäminen (38)
- (fonetiikka) ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈæːnt̪æmine̞n]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ääntäminen | ääntämiset |
genetiivi | ääntämisen | ääntämisten ääntämisien |
partitiivi | ääntämistä | ääntämisiä |
akkusatiivi | ääntäminen; ääntämisen |
ääntämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ääntämisessä | ääntämisissä |
elatiivi | ääntämisestä | ääntämisistä |
illatiivi | ääntämiseen | ääntämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ääntämisellä | ääntämisillä |
ablatiivi | ääntämiseltä | ääntämisiltä |
allatiivi | ääntämiselle | ääntämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ääntämisenä (ääntämisnä) |
ääntämisinä |
translatiivi | ääntämiseksi | ääntämisiksi |
abessiivi | ääntämisettä | ääntämisittä |
instruktiivi | – | ääntämisin |
komitatiivi | – | ääntämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ääntämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ääntämis- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ääntämisohje, ääntämistapa, ääntämisvirhe
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ääntäminen Tieteen termipankissa