ämyri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ämyri (6)
- (arkikieltä) kaiutin, kovaääninen
- (arkikieltä) äänenvahvistin, integroitu vahvistin ja kovaääninen
- tuohitorvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæmyri/
- tavutus: ä‧my‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ämyri | ämyrit |
| genetiivi | ämyrin | ämyrien ämyreiden ämyreitten |
| partitiivi | ämyriä | ämyreitä ämyrejä |
| akkusatiivi | ämyri; ämyrin |
ämyrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ämyrissä | ämyreissä |
| elatiivi | ämyristä | ämyreistä |
| illatiivi | ämyriin | ämyreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ämyrillä | ämyreillä |
| ablatiivi | ämyriltä | ämyreiltä |
| allatiivi | ämyrille | ämyreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ämyrinä | ämyreinä |
| translatiivi | ämyriksi | ämyreiksi |
| abessiivi | ämyrittä | ämyreittä |
| instruktiivi | – | ämyrein |
| komitatiivi | – | ämyreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ämyri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kaiutin
|
Ks. kaiutin |
Lainaukset[muokkaa]
1928. ”Simuna”. Radiomiehet, hei![1]
”Hänen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua ylös Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyynärän pituisen ja kaus kuuluvan, ja upotti sen yöksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sillä, tehty jo keväällä parhaana mäihän aikana, oli ämyri nyt kovin ravistunut ja kuiva.”
Siinä se on, se ”kovaääninen”: ämyri.
— —
Pidemmittä puheitta; heitetään ”kovaääniset” kielelliseen romukoppaan ja otetaan ämyrit käytäntöön!
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ämyri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ ”Simuna”. Radiomiehet, hei! Helsingin Sanomat, 16.1.1928, nro 15, s. 5