ympyrä

Suomi

Substantiivi

ympyrä (12)

1. (matematiikka) ympyräviiva, yhtenäinen viiva, joka kiertää keskipisteen ympäri ja on koko matkaltansa yhtä kaukana keskipisteestä; niiden pisteiden ura, jotka ovat yhtä etäällä ympyrän keskipisteestä.

   Ympyrä on geometriassa kaikkien niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyys annetusta pisteestä (keskipisteestä) on tietty positiivinen vakio.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ympyrä	ympyrät
genetiivi	ympyrän	ympyröiden ympyröitten (ympyräin)
partitiivi	ympyrää	ympyröitä
akkusatiivi	ympyrä; ympyrän	ympyrät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ympyrässä	ympyröissä
elatiivi	ympyrästä	ympyröistä
illatiivi	ympyrään	ympyröihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ympyrällä	ympyröillä
ablatiivi	ympyrältä	ympyröiltä
allatiivi	ympyrälle	ympyröille
Muut
essiivi	ympyränä	ympyröinä
translatiivi	ympyräksi	ympyröiksi
abessiivi	ympyrättä	ympyröittä
instruktiivi	–	ympyröin
komitatiivi	–	ympyröine- + omistusliite

Käännökset

englanti: circle hollanti: cirkel

saksa: Kreis m.

Liittyvät sanat

• ellipsi
• pallo, pyöreä, pyörähdyskappale
• ympyrän kehä, ympyräviiva

Yhdyssanat

• isoympyrä, pikkuympyrä, puoliympyrä