ympyrä

Suomi

Substantiivi

ympyrä

1. (matematiikka) ympyräviiva, yhtenäinen viiva, joka kiertää keskipisteen ympäri ja on koko matkaltansa yhtä kaukana keskipisteestä; niiden pisteiden ura, jotka ovat yhtä etäällä ympyrän keskipisteestä.

   Ympyrä on geometriassa kaikkien niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyys annetusta pisteestä (keskipisteestä) on tietty positiivinen vakio.

Käännökset

englanti: circle hollanti: cirkel

saksa: Kreis m.

Liittyvät sanat

• ellipsi
• pallo, pyöreä, pyörähdyskappale
• ympyrän kehä, ympyräviiva