ymmärtämys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ymmärtämys (39)[1]

  1. kyky ymmärtää
  2. ymmärtäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈymːærˌt̪æmys/
  • tavutus: ym‧mär‧tä‧mys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ymmärtämys ymmärtämykset
genetiivi ymmärtämyksen ymmärtämysten
ymmärtämyksien
partitiivi ymmärtämystä ymmärtämyksiä
akkusatiivi ymmärtämys;
ymmärtämyksen
ymmärtämykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ymmärtämyksessä ymmärtämyksissä
elatiivi ymmärtämyksestä ymmärtämyksistä
illatiivi ymmärtämykseen ymmärtämyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ymmärtämyksellä ymmärtämyksillä
ablatiivi ymmärtämykseltä ymmärtämyksiltä
allatiivi ymmärtämykselle ymmärtämyksille
muut sijamuodot
essiivi ymmärtämyksenä ymmärtämyksinä
translatiivi ymmärtämykseksi ymmärtämyksiksi
abessiivi ymmärtämyksettä ymmärtämyksittä
instruktiivi ymmärtämyksin
komitatiivi ymmärtämyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ymmärtämykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ymmärtämys-

Etymologia[muokkaa]

  • johdettu sanasta ymmärtää

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39