ylpeys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ylpeys (40)[1]

  1. se, että on ylpeä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ylpeys ylpeydet
genetiivi ylpeyden ylpeyksien
partitiivi ylpeyttä ylpeyksiä
akkusatiivi ylpeys; ylpeyden ylpeydet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ylpeydessä ylpeyksissä
elatiivi ylpeydestä ylpeyksistä
illatiivi ylpeyteen ylpeyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ylpeydellä ylpeyksillä
ablatiivi ylpeydeltä ylpeyksiltä
allatiivi ylpeydelle ylpeyksille
Muut
essiivi ylpeytenä ylpeyksinä
translatiivi ylpeydeksi ylpeyksiksi
abessiivi ylpeydettä ylpeyksittä
instruktiivi ylpeyksin
komitatiivi ylpeyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan ylpeä vartalosta ylpe- ja takaliitteestä -ys

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40