yllätys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yllätys (39)[1]

  1. ilman ennakkovaroitusta tapahtuva asia
  2. lahja joka saadaan ennalta ilmoittamatta tai yllätyksellisesti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yllätys yllätykset
genetiivi yllätyksen yllätysten
yllätyksien
partitiivi yllätystä yllätyksiä
akkusatiivi yllätys; yllätyksen yllätykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi yllätyksessä yllätyksissä
elatiivi yllätyksestä yllätyksistä
illatiivi yllätykseen yllätyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yllätyksellä yllätyksillä
ablatiivi yllätykseltä yllätyksiltä
allatiivi yllätykselle yllätyksille
Muut
essiivi yllätyksenä yllätyksinä
translatiivi yllätykseksi yllätyksiksi
abessiivi yllätyksettä yllätyksittä
instruktiivi yllätyksin
komitatiivi yllätyksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39