ylistys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ylistys (39)[1]

  1. ylistäminen; ylistävä ilmaus
    Ylistys Jumalalle!
  2. (kuvaannollisesti) hehkutus, korostus
    Koko elämänkerta on täynnä omahyväistä ylistystä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylist̪ys/
  • tavutus: y‧lis‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylistys ylistykset
genetiivi ylistyksen ylistysten
ylistyksien
partitiivi ylistystä ylistyksiä
akkusatiivi ylistys;
ylistyksen
ylistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ylistyksessä ylistyksissä
elatiivi ylistyksestä ylistyksistä
illatiivi ylistykseen ylistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylistyksellä ylistyksillä
ablatiivi ylistykseltä ylistyksiltä
allatiivi ylistykselle ylistyksille
muut sijamuodot
essiivi ylistyksenä ylistyksinä
translatiivi ylistykseksi ylistyksiksi
abessiivi ylistyksettä ylistyksittä
instruktiivi ylistyksin
komitatiivi ylistyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ylistykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ylistys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ylistyslaulu, ylistyspuhe, ylistysvirsi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ylistys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39