ylhäisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ylhäisyys (40)

  1. ylhäisessä asemassa oleva henkilö
    Hänen ylhäisyytensä prinssi Charles.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylhæi̯syːs/
  • tavutus: yl‧häi‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylhäisyys ylhäisyydet
genetiivi ylhäisyyden ylhäisyyksien
partitiivi ylhäisyyttä ylhäisyyksiä
akkusatiivi ylhäisyys;
ylhäisyyden
ylhäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ylhäisyydessä ylhäisyyksissä
elatiivi ylhäisyydestä ylhäisyyksistä
illatiivi ylhäisyyteen ylhäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylhäisyydellä ylhäisyyksillä
ablatiivi ylhäisyydeltä ylhäisyyksiltä
allatiivi ylhäisyydelle ylhäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi ylhäisyytenä ylhäisyyksinä
translatiivi ylhäisyydeksi ylhäisyyksiksi
abessiivi ylhäisyydettä ylhäisyyksittä
instruktiivi ylhäisyyksin
komitatiivi ylhäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ylhäisyyde-
vahva vartalo ylhäisyyte-
konsonantti-
vartalo
ylhäisyyt-

Etymologia[muokkaa]

ylhäinen + -syys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]