yleisnimi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yleisnimi (7)

  1. (kielitiede) appellatiivi, substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen. Suomen kielessä mm. kielten, viikonpäivien, kuukausien, juhlapäivien, jne. nimet ovat yleisnimiä.
    Yleisnimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylei̯sˌnimi/
  • tavutus: y‧leis‧ni‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleisnimi yleisnimet
genetiivi yleisnimen yleisnimien
(yleisnimein)
partitiivi yleisnimeä yleisnimiä
akkusatiivi yleisnimi;
yleisnimen
yleisnimet
sisäpaikallissijat
inessiivi yleisnimessä yleisnimissä
elatiivi yleisnimestä yleisnimistä
illatiivi yleisnimeen yleisnimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleisnimellä yleisnimillä
ablatiivi yleisnimeltä yleisnimiltä
allatiivi yleisnimelle yleisnimille
muut sijamuodot
essiivi yleisnimenä yleisniminä
translatiivi yleisnimeksi yleisnimiksi
abessiivi yleisnimettä yleisnimittä
instruktiivi yleisnimin
komitatiivi yleisnimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yleisnime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista yleinen ja nimi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]