yleisnimi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
yleisnimi (7) (monikko yleisnimet)
- (kielitiede) appellatiivi, substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen. Suomen kielessä mm. kielten, viikonpäivien, kuukausien, juhlapäivien, jne. nimet ovat yleisnimiä.
- Yleisnimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | yleisnimi | yleisnimet |
| genetiivi | yleisnimen | yleisnimien |
| partitiivi | yleisnimeä | yleisnimiä |
| akkusatiivi | yleisnimi; yleisnimen | yleisnimet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleisnimessä | yleisnimissä |
| elatiivi | yleisnimestä | yleisnimistä |
| illatiivi | yleisnimeen | yleisnimiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleisnimellä | yleisnimillä |
| ablatiivi | yleisnimeltä | yleisnimiltä |
| allatiivi | yleisnimelle | yleisnimille |
| Muut | ||
| essiivi | yleisnimenä | yleisniminä |
| translatiivi | yleisnimeksi | yleisnimiksi |
| abessiivi | yleisnimettä | yleisnimittä |
| instruktiivi | – | yleisnimin |
| komitatiivi | – | yleisnimine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
|
|
